Leivontalauantai ja ruokaohjepäivityksiä

Pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, että aikaa oli useammille leipomuksille ja kokkauksille. Päätin kokeilla paria jotain uutta, mutta samalla kokkailla myös jotain tuttua, turvallista ja herkulliseksi havaittua. 

Ensimmäisenä minulla oli mielessä hyödyntää ja hieman ylikypsäksi päässeet banaanit. Kaapin nurkasta löytyi sopivasti myös kondensoitua maitoa (valmiiksi karamellisoitu), joten ensimmäinen Banoffee-kokeiluni oli edessä. Reseptejä olen kyllä monta kertaa aiemmin tutkinut, mutta itse tekeminen sitten kuitenkin jäänyt. 

Googlailin sopivaa ohjetta ja sellaiseksi kelpuutin Meilläkotona.fi -sivustolta Banoffeen ohjeen. Leivoin täysin (harvinaista kyllä) alla olevalla ohjeella.

Banoffee  ohje löytyy osoitteesta: www.meillakotona.fi/resptit/banoffee

Suolapähkinöiden, makean banaanin ja kinuskin yhdistelmä oli aivan loistava.

Sillä välissä kun edellisen leipomuksen pohja oli jääkaapissa kovettumassa, kaivoin esille äidiltä saadun vanhan ja veivattavan raastinkoneen. Tuoreet porkkanat saivat kyytiä, sillä raastoin porkkanaa sekä suolaiseen, että makeaan leivonnaiseen. 

Tämän seuraavan reseptin olen saanut kälyltäni joskus vuosia sitten, mutta resepti on aina yhtä hyvä ja lopputulos onnistunut. 

Jauhelihapiirakka (uunipellillinen) 

Pohja:

150 g  pehmeää voita tai margariiniä  (1. Sekoita ainekset keskenään 
5 dl     vehnäjauhoja                               puukapustalla)  
2 tl      leivinjauhetta
2 dl     kermaviiliä

Täyte:

400g    jauhelihaa (1. Ruskistetaan)
4         sipulia pilkottuna     (2. Lisää sipuli ja raaste ja ruskista tovi)
2         isoa porkkanaa karkeana raasteena
½ tl     mustapippuria   (3. Lisää mausteet ja sekoita hyvin)
3 tl      paprikajauhetta
2 tl      suolaa
4 rkl    tomaattisosetta
2         valkosipulinkynttä murskattuna
           (aurajuustoa)

Kuorrutus:

4 dl      maitoa   (1. lämmitetään kattilassa)
1 pkt (400g) sulatejuustoa  (2. lisää juusto maidon joukkoon)
4         kananmunaa   (3. lisää ja sekoita jäähtyneeseen seokseen)

Taputtele pohjataikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Taikina on aika sopivaa ja onnistuu aivan sormin taputellen ilman lisäjauhoja.

Lisää valmis täyte pohjan päälle ja kaada lopuksi kuorrutte jauhelihaseoksen päälle. 

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hieman, sillä maku paranee jäähtyessään. Tarjoile salaatin kera. Myös paholaisenhillo antaa kivan makuyhdistelmän.

Jauhalihapiirakan ollessa uunissa ja edelleen keksipohja oli kovettumassa jääkaapissa, pyöräytin porkkanapiirakan. Tässä halusin kokeilla jotain uutta ohjetta ja tällä kertaa testasin Annin uunissa -blogista löytämääni Herkullisin porkkanapiirakka. 

Herkullisin porkkanapiirakka
Ohje löytyy kokonaisuudessaan täältä: 
www.anninuunissa.fi/herkullisin-porkkanapiirakka-pellillinen/

Tämä oli erittäin helppo ohje ja erikoisuutena ainakin itselleni oli se, että pohjataikinassa käytettiin öljyä margariinin sijaan. Samoin tuorejuustokuorrute oli itselle myös uutta, sillä aikaisemmin olen käyttänyt sulatejuustoa. 

Lopputulos oli mehevä ja maukas. Kuorrute ehkä hieman pehmeä aikaisempiin kokeiluihini. Pähkinät sopivat myös erittäin hyvin. Joudun varmaan joku ilta vielä leipomaan vanhalla 90-luvulta peräisin olleella reseptillä, sillä siinä porkkanaraasteen osuus on vielä suurempi ja mielikuva mausta vielä mehevämpi. 

Porkkanakakku (uunipellillinen) 

Ohje on ystävältäni Päiviltä (terveisiä sinne pohjoiseen) - Tällä reseptillä tehty jo kolme vuosikymmentä - takuuvarma!

Pohja:

4      munaa
4 dl   sokeria (1. munat ja sokeri vaahdotetaan)
4 dl   vehnäjauhoja
2 tl    soodaa
2 tl    leivinjauhetta
2 tl    kanelia    (2. kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon)
2 tl    vaniljasokeria  
2 dl   voisulaa     (3. lisää voisula ja raaste taikinaan. Sekoita hyvin kapustalla.)
6 dl   porkkanaraastetta  

Paista pohjaa 200 asteessa noin 25 minuuttia, jolloin kakun pinta on kauniin ruskea.

Kuorrutus:  paistetaan kylmän kakun päälle

240 g  sulatejuustoa  (1. Notkista voi ja sulatejuusto.)
120 g  pehmeää voita
4 tl     vaniljasokeria   (2. lisää sokerit ja sekoita tasaiseksi)
7 dl    tomusokeria

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja paista uunissa muutaman minuutin, jotta kuorrutus leivää tasaiseksi. Lisää joko nomparellit tai pähkinärouhe heti, ennenkuin kuorrute ennättää kovettumaan liikaa.

                                   *             *            *

Leivontalauantai tarkoitti sitä, että sekä lauantaina ja sunnuntaina oli aihetta lenkkeilyyn. Samalla sai nauttia syksyn alkavista ruskan väreistä ja kivasta seurasta. 

Sunnuntaina oli vuoro tehdä yhtä bravuuriruokaamme eli lohirullia. Meillä on mieheni kanssa hyvä työnjako, sillä minä valmistelen ruokajutut ja hän grillaa. Näin toimitaan lähes kaikissa grillausta vaativissa ruoissa. 


Aurajuusto-lohirullat  (n. 8-9 lohirullaa)

Tuoretta lohifilettä n. 600g
Aurajuustoa
Suolaa
rosepippureita
coctailtikkuja

Leikkaa lohifileestä n. 15 cm pituisia, kalan levyisiä ja n. 1cm vahvuisia "fileitä". Yleensä yhdestä filen paksuudesta saa leikattua kaksi ehjää siivua, häntäpäästä toki vähän kapeamman. 

Ennen fileointia kannattaa varata esille kaikki tarvittava. Nostele leikatut fileet leivinpaperilla vuoratulle pellille. Sirottele fileille sopivasti suolaa, murusta reilusti aurajuustoa sekä rosepippuria. 

Rullaa fileet, kuten kääretorttu ja kiinnitä coctailtikut ristikkäin 2-3 eri kohdasta, riippuen fileiden leveydestä. Kun olet rullannut kaikki fileet, leikkaa tikkujen välistä ne sopiviksi paloiksi. Nosta pystyasentoon ja voit vielä halutessasi lisätä rullan keskelle palan aurajuustoa ja rosepippuria. 

Savusta/ grillaa miedolla lämmöllä kypsäksi. Paistoaika riippuu rullien koosta ja grillin lämmöstä, mutta älä paista liikaa ettei tule kuivia. Sitten vain herkuttelemaan perunoiden, sienisalaatin ja vihersalaatin kera.

Räsymattoon ihastunut

Kelta-musta kausi on jatkunut yllättävän pitkään.

Pinnatuolien tuunauksen yhteydessä taisinkin mainita, että keltainen ja musta väri ovat olleet itsellä lähellä sydäntä jo pitkään. Tässä joitakin muita tekemiäni kädentaitoja, joissa ko. värisävyt ovat olleet kovin framilla.

Kaikki taisi alkaa muutamasta mekosta, mutta lopullisen niitin taisi tuoda Fb ryhmä Villasukkarakkautta - ohjeet Jonsukkiin ja ihaniin "räsymattosukkamalliin". Hieman muunnellulla ohjeella ovat syntyneet kätösistäni useammat sukat niin itselle kuin lahjaksi, pääosin kelta-musta-harmaa -värityksellä ja lankana olen käyttänyt Novitan 7 veljestä. Viimeisen parin vuoden aikana sukkia "tikutessa" / kutoessa olen vaihtanut 5 sukkapuikkoa pyöröpuikkoihin. Niillä on tosi kätevää kutoa jopa kantapää. Ainoastaan palmikkoja kutoessa käytän pienempää apupuikkoa apuna. 

Marimekon räsymatto on miellyttänyt muutenkin silmää kuin vain "tikuten" villasukissa. Verhojakin olen vähän miettinyt, mutta kankaasta on nyt alkuun syntynyt sekä toppia, että pikkupussukkaa. 

Tämän ns. leukakukkaromalli on ensimmäinen tekeleeni, johon tein myös välitaskun. Ehkä sen tekemisessä ja kaavassa riittää hieman fiksattavaa, mutta passeli juuri töihin - aina, kun ei satu olemaan taskuja vaatteissa puhelimelle tai nenäliinalle.

Toppi syntyi myös ilman sen kummempia kaavoja. Hieman hahmottelin kankaalle topin mittakaavaa, mutta lopullinen versio syntyi siis mutu-tuntumalla. Itse tykkään, että topin helmassa on kuminauha, jolloin toppi pysyy paikallaan vaikka kumartelisi vähän enemmänkin. Etuosaan tein pari pientä laskosta, jolloin kaula-aukosta tuli hieman pienempi. 

Onnistumisen iloa (ja rohkeutta) tehdä hieman kalliimmastakin kankaasta omia tekeleitä. Kaikkia edellämainittuja olen käyttänyt jo tosi paljon, joten niitä ei ole laitettu kaapin perukoille.

Käsityöiloa teille muillekin!

Uutta ja tuunattua olohuoneeseen

Haaveissani oli jo pitkään ollut uudistaa olohuonettamme. Vanhoissa sohvissa alkoi jo näkyä elämisen jälkiä ja eniten niissä harmitti niiden "maavara". Siivotessa ei siis imuria saanut mahtumaan sohvan alle villakoirien kimppuun, vaan painavia sohvia piti nostella toisella kädellä ja samalla yrittää imuria heilutella vähän sinnepäin. 

Tässä kuva olohuoneesta jonkun vuoden takaa

No sohvia katseltiin ensiksi vähän maakuntakeskusken lukuisissa huonekaluliikkeissä, mutta päädyttiin kuitenkin vielä tsekkailemaan oman paikkakunnan liikkeen tarjontaa. Nettisivuilta löytyi mieleinen ja tutustumisen arvoinen sohva-nojatuoliyhdistelmä. Heti seuraavana arkipäivänä suunnattiin sohvaa tutkailemaan tarkemmin Topeekan kalusteeseen. Tykästyttiin erääseen toiseen sohvaan ja nojatuoliin ja niinpä alkoi kauppojen hierominen.

Kaikenkukkuraksi kyseinen sohva on oman paikkakunnan huonekalufirman (Shapes) tuotantoa eli lähellä tehtyä, suomalaista/ paikallista käsityötä. Saimme kalusteliikkeestä erinomaista palvelua ja kohta olimmekin kotona mallikangaspalojen kanssa vertaamassa kankaan sävyä jo olemassa olevaan nojatuoliin. Samoin väriliuskan kanssa oli hyvä valita tulevat sohvanjalkojen värit. Kaupanteko oli helppoa ja paikallisuus oli siinä suuri valttikortti. Sitten vain jäätiin odottelemaan kesälomien loppumista ja sohvien valmistumista.

Sohvia odotellessa tuunausintoni vain lisääntyi. Jo aiemmin, pari vuotta sitten mieheni oli heittänyt ilmaan ajatuksen, jospa televisio olisikin seinällä. Tämä idea ei tuolloin ollut mielestäni tarpeellinen/ ajankohtainen eikä sitä toteutettu. Nyt kuitenkin halusin olohuoneeseen avaruutta ja ilmavuutta. Uusi sohva + nojatuoliyhdistelmä tuo jo siroudellaan sitä, mutta kaipailin sitä edelleen lisää. Selailin eri blogeja ja pinterestiä, silmiini osui Helmihytti-blogi ja hänen DIY-ohje lankkupöydästä. Innokkaana Tee se itse -naisena aloin suunnittelemaan penkkiä tv-tason tilalle. 




Aika haasteellista oli löytää ihastelemiani jalkoja: hairpin leg (hiuspinnijalat) ei löytynyt Suomesta, joten Helmihytin blogin vinkistä tilasin ne vähemmän paikallisesta firmasta eli Amazonista, josta ne tulivatkin melko nopealla toimituksella. Itse tason puulevyn päätin tilata paikalliselta huonekaluvalmistajalta Anttiinasta. Näin sain liimapuulevyn haluamallani vahvuudella ja mitoilla sekä valmiiksi jo pikkuisen höylätyillä reunoilla sekä sävytyksellä.

Hiuspinnijalkojen kiinnittäminen oli helppoa, apuna mitta, piikki ja porakone-/ ruuvinväännin. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja tasosta tuli juuri sellainen kuin halusin.

Television kiinnitys seinälle oli oma operaationsa, mutta vaiva oli sen väärtti - nyt olohuoneen puolella ei ole mitään laitteita, vaan johdot vietiin seinän läpi toiseen huoneeseen, jossa laitteet sopivasti piilossa. Toki tämä edellytti uuden kaukosäätimen hankintaa, mutta pölyäkerääviä laitteita ei nyt olohuoneessa ole. 

Tason päälle halusin laittaa niinikään paikallista tuotantoa esille: Valkoisen Puun keraaminen tarjotin palvelee välillä leivos- tai kakkutarjottimena, mutta miksi pitää kaunista tuotetta väliajat kaapissa. Saman sarjan pyöreä versio toimii "kynttilänalustana" olohuoneen pöydällä. 

Tuunausinto vain sen kuin jatkui, kun sohvat olivat saapuneet ja taso valmistunut. Vanha Pentikin antiikin valkoinen ja hieman kellastunut kattokynttelikkö sai luvan valmistautua muutokseen. Puhdistuksen jälkeen spraymaalasin sen kiiltävän mustaksi, samoin kuin pienet ikkunalla roikkuvat kynttiläriipukset. Voiko helpompaa tuunausta ollakkaan?

Vielä pikkuisen kaipailin lisää mustaa pinnijalkojen ja aiemmin entisöimäni pinnatuolin kaveriksi. Niimpä tein mustasta ja paksusta puuvillalangasta kukka-amppelin. Tässä en käyttänyt makrameesolmeilua, vaan ihan yksinkertaisia solmuna. Näitä pystyy taiteilemaan aivan hyvin televisiota katsellessa. 

Tasolla ja amppelissa olevat kukkaruukut ovat puolestaan löytöjä paikalliselta kirppikseltä. Ja koska on ollut niin ihana ja ihmeellisen lämmin syksy, ei Marimekon lumimarjapaneeliverhoja ole vielä ollut tarvetta vaihtaa syksyisempiin sävyihin, vaan vaalea vihreä sopii sisustukseen näin alkusyksylläkin.

Kun kaiken piti olla valmista, niin vuosia palvellut karvalankamatto alkoi näyttää kulahtaneelta. Niinpä hurautin Järviseudulle ja ostin VM-Carpetin tehtaamyymälästä uuden ja ihanan pehmeän Silkkitiematon, sekin siis kotimaista tuotantoa.  

Olohuoneen uudistus/ tuunaus tältä erää on valmis. Monta asiaa löytyi omalta paikkakunnalta, mihin olen enemmäin kuin tyytyväinen. Olohuoneemme on nyt meidän näköisemme. Mitähän sitä seuraavaksi tuunailisi? 

Eija