Toiminnallista matikkaa

Hieman on ollut kiireitä, eikä blogipäivityksiä ole tullut hetkeen. Nyt ajattelin jakaa vinkkejä, jos niistä olisi ideaa jollekulle toiselle eli tällä kertaa matikkapäivitystä luvassa.

Tekemällä ja toimimalla oppii, näin etenkin eskarissa. Kaverit tarkistavat ovatko tehneet oikein ja tarvittaessa auttavat ja neuvovat toisiaan. Käytän paljon työssäni toiminnallisia tehtäväpisteitä, vaikkakin se vaatii paljon etukäteistyötä. Kun kerralla tekee valmistelut hyvin, on niistä iloa pitkään. Joskus ongelmana voi olla se, kun ei muista mihin edelliskerran jälkeen jotkin tavarat laitettiinkaan talteen. ;) Ideoita olen poiminut vuosien varrelta omasta takataskusta, mutta kieltämättä myös Pinterestin ja facebookin lukuisat ryhmät tuovat uusia ideoita. 

Itselläni on suuri esiopetusryhmä, jossa on 21 ehtiväistä ja eri oppisen vaiheessa etenevää lapsukaista. Pienet toiminnalliset toimintapisteet tai pajat, millä nimellä niitä haluaakin kutsua, on oiva tapa huomioida lasten taitoja yksilöllisesti sekä auttaa/ opettaa uusia asioita. Suuri hyöty ja apu on ryhmässä toimivasta ohjaajasta/ ohjaajista, kun toimintaa tehdään oman luokkatilan ulkopuolella. 

Tällä kertaa meillä oli pääteemana kerrata lukualuetta 0-5. Jokaisella eskarilaisella oli oma tekemäni vastauslomake, jossa tehtäväpisteiden kuvat. Oppilas kiersi parinsa kanssa eri pisteitä ja ohjeistuksessa oli etsiä aina piste, jossa ei ole muita tai ei jonoa. Tehtävän suorittamisen jälkeen oppilas teki rastin vastauslomakkeeseensa kyseisen tehtävän kohdalle. Toimintapisteitä oli muutama enemmän kuin pareja, joka myös auttoi ettei ruuhkapaikkoja syntynyt. Tällä kertaa ohjeina olivat pelkät kuvat ja kuvatekstit. Siksi kävimme  varmuuden vuoksi tehtäväpisteet läpi yhdessä oppilaiden kanssa.  Toisinaan käytän QR-koodeja, joissa ohjeet voi kuunnella niin monta kertaa kuin haluaa. 

Eskaritilamme ulkopuolella oli enemmän ns. liikunnallisia pisteitä tai matikkapelejä. Esimerkiksi:

• Pyöritä spinneriä ja tee yhtä monta X-hyppyä parin kanssa.
• Ota vatsalauta (molemmille omat) ja käy sillä terveydenhoitajan sohvan luona, heitä noppaa ja kirjoita paperille nopan silmäluvun mukainen numero. Palaa takaisin.
  

• Heitä noppaa ja heitä palloa parin kanssa yhtä monta kertaa. 

• Pelaa parin kanssa Unoa muistipelinä (samaa väriä ja numeroa)
  
• Pelaa parin kanssa Dominoa - erittäin hyvä vanha peli, jota toivoisin pelattavan enemmän.

Luokkatilassani oli mm. seuraavaa:

• Kirjoita taululle numerot 1-5. Yritä tehdä ne oikeinpäin. Yllättävän paljon eskari-iässä tulee rotaatiota.
• Laita kuvasarjan kuvat loogiseen aikajärjestykseeseen. (Etenkin tässä parin apu ja tarkistus tai yhteinen pohdista oli tarpeen)
• Piirrä samanlaiseksi toinen puolikas 

• Tangram oli tällä kertaa uusi tuttavuus oppilaille. Aloitimme apuviivoitetuilla kuvioilla. Hienosti osa hoksasi pienellä auttamisella, miten kuvioiden ratkaisu onnistuu myös niiden kuvioiden osalta, mistä apuviivat puuttuivat. 

• Rakenna mallikortin mukaan. Valittavana oli erilaisia rakennelmakuvia pienille puupalikoille ja palikkamäärät vaihtelivat eli vaikeustasoja oli laidasta laitaan.
• Jatka mallin mukaan (sarjoitusta) multilink-palikoilla. Apuna erilaisia värisarjoja.
• "Mäkkärin" ranskistaskut: Ota "ranskis", jossa on numero ja lukumäärä - laita se seinällä olevaan oikeaan ranskislaatikkoon. "Ranskiksen" roolia tässä näytteli värikkäät askartelutikut. Tämä idea Pinterestistä.
• Järjestä numerokortit oikeaan järjestykseeseen 0-5 ja laita dinosauruksia numeron alapuolelle sen osoittama oikea lukumäärä.

Tässä nyt ainakin osa tehtäväpisteistä. Lapset tykkäsivät ja kuin huomaamatta oli matikkapuuhien parissa touhuttu reipas 45 minuuttia. Tokikaan paikoillaan ei oltu kuin aina hetki, mutta keskittyminen juuri tästä syystä pysyikin hyvin hanskassa.

Matikkaterveisin, Eija

Iloa ja liikettä välitunneille sekä koulupäivään

Iloa ja liikettä välitunneille sekä koulupäivään

Maalausideoita saimme niin Pinterestistä kuin vanhoja maalauksia uusimalla. Liikennemerkein sävytet maalit ovat piristysruiske harmaalla asfaltilla. Mielikuvitus antaa mahdollisuuksia oppilaiden itse keksimille leikeille.

Koulumme pihaan saatiin syyskuun aikana lisää väriä ja toiminnallisuutta. Liikkuva koulu vastaavien opettajien ideoimina ja muutamien kollegoiden avustamina, syntyi erilaisia liikuntaa ja aktiviteetteja lisääviä pihamaalauksia. Maalaukset jäivät hieman kesken kosteudesta ja sateista johtuen, mutta ne viimeistellään keväällä. Välitunti- ja pihaleikkeihin maalattiin mm. lukusuoraruudukkoa, erilaisia hyppelyruudukkoja, twister-maalauksia, kymppipareja, tervapataympyrää sekä tarkkuusheittomaalauksia. Voitte arvata miten kuinka kovaan käyttöön ne ovat tulleet osin puolivalmiinakin.

Palloseinään tulee vielä rajaukset ja pistemäärät heittoja varten.

Perinteinen hyppelyruudukko on aina tarpeen välitunneilla.

Yhteistyö sujuu mallikkaasti ja maalaaminen sabluunaa eli pahvia käyttäen oli nopeaa.

Lukusuoraan (0-100) ei maalata kaikkia numeroita, vaan osa jätetään oppilaiden laskettavaksi. Näillä ruudukoilla on kävelty paljon myös esim. puujaloilla. 

Perinteinen twister tuo aina liikettä ja tähänkin oppilaat voivat keksiä muita leikkejä.

Matematiikasta tutut kymppiparit liikuttavat nyt myös ulkona.

Perinteinen tervatapa on edelleen niin pienten kuin isojenkin mieleen.

Maalausten teko toteutettiin osana opettajien veso-päivää, näin hyödyllistä ja hyvää vesopäivää saa naismuistista hakea. Iloksemme lasten liikkumista lisäävät pihamaalaukset saimme tehtyä paikallisilta yrityksiltä saamillamme maali- ja pensselilahjoituksilla. Suurin osa maaleista oli ns. poistoon meneviä, joten maalit eivät päätyneet “roskiin” vaan niille löydettiin oiva käyttökohde. Koulumme haluaakin kiittää kaikkia lahjoittajia lämpimästi eli K-Rautaa, Tokmannia, Hankkijaa, Lukselia sekä Rakennusmarkettia.

Liikkuva koulu ja toiminnallinen opetus näkyy koulumme arjessa paljonkin. Esimerkiksi lokakuun alussa oppilaskunnan ideoima ja järjestämä Keppihevoskisa oli hyvin suosittu. Kuulaana syysaamuna kirmaili taitavia ratsukkoja lähipelialueen radalla. Sarjat olivat esikoululaiset ja 1.-2. luokkalaiset sekä 3.-4. luokkalaiset. Lähiviikkoina välitunteihin ja tuplatuntien happihyppelytauoille on tiedossa luokkien välistä maratonkisaa, jossa aktivoidaan oppilaita liikkumaan piha-alueelle merkattua rataa mahdollisimman usein. Kierrokset kirjataan luokittain ja niistä lasketaan keskiarvot. Voittajaluokille on luvassa liikunnallisia palkintoja aktiivisuudesta, josta koko luokka pääsee nauttimaan. Innoissaan odotan myös lattiateippausten suunnittelua ja tekoa, joilla saadaan oppitunteihin tai käytävillä liikkumiseen lisää pohdittavaa/ liikutettavaa.

Liikunnallisin terveisin,
Eija

Leivontalauantai ja ruokaohjepäivityksiä

Pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, että aikaa oli useammille leipomuksille ja kokkauksille. Päätin kokeilla paria jotain uutta, mutta samalla kokkailla myös jotain tuttua, turvallista ja herkulliseksi havaittua. 

Ensimmäisenä minulla oli mielessä hyödyntää ja hieman ylikypsäksi päässeet banaanit. Kaapin nurkasta löytyi sopivasti myös kondensoitua maitoa (valmiiksi karamellisoitu), joten ensimmäinen Banoffee-kokeiluni oli edessä. Reseptejä olen kyllä monta kertaa aiemmin tutkinut, mutta itse tekeminen sitten kuitenkin jäänyt. 

Googlailin sopivaa ohjetta ja sellaiseksi kelpuutin Meilläkotona.fi -sivustolta Banoffeen ohjeen. Leivoin täysin (harvinaista kyllä) alla olevalla ohjeella.

Banoffee  ohje löytyy osoitteesta: www.meillakotona.fi/resptit/banoffee

Suolapähkinöiden, makean banaanin ja kinuskin yhdistelmä oli aivan loistava.

Sillä välissä kun edellisen leipomuksen pohja oli jääkaapissa kovettumassa, kaivoin esille äidiltä saadun vanhan ja veivattavan raastinkoneen. Tuoreet porkkanat saivat kyytiä, sillä raastoin porkkanaa sekä suolaiseen, että makeaan leivonnaiseen. 

Tämän seuraavan reseptin olen saanut kälyltäni joskus vuosia sitten, mutta resepti on aina yhtä hyvä ja lopputulos onnistunut. 

Jauhelihapiirakka (uunipellillinen) 

Pohja:

150 g  pehmeää voita tai margariiniä  (1. Sekoita ainekset keskenään 
5 dl     vehnäjauhoja                               puukapustalla)  
2 tl      leivinjauhetta
2 dl     kermaviiliä

Täyte:

400g    jauhelihaa (1. Ruskistetaan)
4         sipulia pilkottuna     (2. Lisää sipuli ja raaste ja ruskista tovi)
2         isoa porkkanaa karkeana raasteena
½ tl     mustapippuria   (3. Lisää mausteet ja sekoita hyvin)
3 tl      paprikajauhetta
2 tl      suolaa
4 rkl    tomaattisosetta
2         valkosipulinkynttä murskattuna
           (aurajuustoa)

Kuorrutus:

4 dl      maitoa   (1. lämmitetään kattilassa)
1 pkt (400g) sulatejuustoa  (2. lisää juusto maidon joukkoon)
4         kananmunaa   (3. lisää ja sekoita jäähtyneeseen seokseen)

Taputtele pohjataikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Taikina on aika sopivaa ja onnistuu aivan sormin taputellen ilman lisäjauhoja.

Lisää valmis täyte pohjan päälle ja kaada lopuksi kuorrutte jauhelihaseoksen päälle. 

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hieman, sillä maku paranee jäähtyessään. Tarjoile salaatin kera. Myös paholaisenhillo antaa kivan makuyhdistelmän.

Jauhalihapiirakan ollessa uunissa ja edelleen keksipohja oli kovettumassa jääkaapissa, pyöräytin porkkanapiirakan. Tässä halusin kokeilla jotain uutta ohjetta ja tällä kertaa testasin Annin uunissa -blogista löytämääni Herkullisin porkkanapiirakka. 

Herkullisin porkkanapiirakka
Ohje löytyy kokonaisuudessaan täältä: 
www.anninuunissa.fi/herkullisin-porkkanapiirakka-pellillinen/

Tämä oli erittäin helppo ohje ja erikoisuutena ainakin itselleni oli se, että pohjataikinassa käytettiin öljyä margariinin sijaan. Samoin tuorejuustokuorrute oli itselle myös uutta, sillä aikaisemmin olen käyttänyt sulatejuustoa. 

Lopputulos oli mehevä ja maukas. Kuorrute ehkä hieman pehmeä aikaisempiin kokeiluihini. Pähkinät sopivat myös erittäin hyvin. Joudun varmaan joku ilta vielä leipomaan vanhalla 90-luvulta peräisin olleella reseptillä, sillä siinä porkkanaraasteen osuus on vielä suurempi ja mielikuva mausta vielä mehevämpi. 

Porkkanakakku (uunipellillinen) 

Ohje on ystävältäni Päiviltä (terveisiä sinne pohjoiseen) - Tällä reseptillä tehty jo kolme vuosikymmentä - takuuvarma!

Pohja:

4      munaa
4 dl   sokeria (1. munat ja sokeri vaahdotetaan)
4 dl   vehnäjauhoja
2 tl    soodaa
2 tl    leivinjauhetta
2 tl    kanelia    (2. kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon)
2 tl    vaniljasokeria  
2 dl   voisulaa     (3. lisää voisula ja raaste taikinaan. Sekoita hyvin kapustalla.)
6 dl   porkkanaraastetta  

Paista pohjaa 200 asteessa noin 25 minuuttia, jolloin kakun pinta on kauniin ruskea.

Kuorrutus:  paistetaan kylmän kakun päälle

240 g  sulatejuustoa  (1. Notkista voi ja sulatejuusto.)
120 g  pehmeää voita
4 tl     vaniljasokeria   (2. lisää sokerit ja sekoita tasaiseksi)
7 dl    tomusokeria

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja paista uunissa muutaman minuutin, jotta kuorrutus leivää tasaiseksi. Lisää joko nomparellit tai pähkinärouhe heti, ennenkuin kuorrute ennättää kovettumaan liikaa.

                                   *             *            *

Leivontalauantai tarkoitti sitä, että sekä lauantaina ja sunnuntaina oli aihetta lenkkeilyyn. Samalla sai nauttia syksyn alkavista ruskan väreistä ja kivasta seurasta. 

Sunnuntaina oli vuoro tehdä yhtä bravuuriruokaamme eli lohirullia. Meillä on mieheni kanssa hyvä työnjako, sillä minä valmistelen ruokajutut ja hän grillaa. Näin toimitaan lähes kaikissa grillausta vaativissa ruoissa. 


Aurajuusto-lohirullat  (n. 8-9 lohirullaa)

Tuoretta lohifilettä n. 600g
Aurajuustoa
Suolaa
rosepippureita
coctailtikkuja

Leikkaa lohifileestä n. 15 cm pituisia, kalan levyisiä ja n. 1cm vahvuisia "fileitä". Yleensä yhdestä filen paksuudesta saa leikattua kaksi ehjää siivua, häntäpäästä toki vähän kapeamman. 

Ennen fileointia kannattaa varata esille kaikki tarvittava. Nostele leikatut fileet leivinpaperilla vuoratulle pellille. Sirottele fileille sopivasti suolaa, murusta reilusti aurajuustoa sekä rosepippuria. 

Rullaa fileet, kuten kääretorttu ja kiinnitä coctailtikut ristikkäin 2-3 eri kohdasta, riippuen fileiden leveydestä. Kun olet rullannut kaikki fileet, leikkaa tikkujen välistä ne sopiviksi paloiksi. Nosta pystyasentoon ja voit vielä halutessasi lisätä rullan keskelle palan aurajuustoa ja rosepippuria. 

Savusta/ grillaa miedolla lämmöllä kypsäksi. Paistoaika riippuu rullien koosta ja grillin lämmöstä, mutta älä paista liikaa ettei tule kuivia. Sitten vain herkuttelemaan perunoiden, sienisalaatin ja vihersalaatin kera.

Räsymattoon ihastunut

Kelta-musta kausi on jatkunut yllättävän pitkään.

Pinnatuolien tuunauksen yhteydessä taisinkin mainita, että keltainen ja musta väri ovat olleet itsellä lähellä sydäntä jo pitkään. Tässä joitakin muita tekemiäni kädentaitoja, joissa ko. värisävyt ovat olleet kovin framilla.

Kaikki taisi alkaa muutamasta mekosta, mutta lopullisen niitin taisi tuoda Fb ryhmä Villasukkarakkautta - ohjeet Jonsukkiin ja ihaniin "räsymattosukkamalliin". Hieman muunnellulla ohjeella ovat syntyneet kätösistäni useammat sukat niin itselle kuin lahjaksi, pääosin kelta-musta-harmaa -värityksellä ja lankana olen käyttänyt Novitan 7 veljestä. Viimeisen parin vuoden aikana sukkia "tikutessa" / kutoessa olen vaihtanut 5 sukkapuikkoa pyöröpuikkoihin. Niillä on tosi kätevää kutoa jopa kantapää. Ainoastaan palmikkoja kutoessa käytän pienempää apupuikkoa apuna. 

Marimekon räsymatto on miellyttänyt muutenkin silmää kuin vain "tikuten" villasukissa. Verhojakin olen vähän miettinyt, mutta kankaasta on nyt alkuun syntynyt sekä toppia, että pikkupussukkaa. 

Tämän ns. leukakukkaromalli on ensimmäinen tekeleeni, johon tein myös välitaskun. Ehkä sen tekemisessä ja kaavassa riittää hieman fiksattavaa, mutta passeli juuri töihin - aina, kun ei satu olemaan taskuja vaatteissa puhelimelle tai nenäliinalle.

Toppi syntyi myös ilman sen kummempia kaavoja. Hieman hahmottelin kankaalle topin mittakaavaa, mutta lopullinen versio syntyi siis mutu-tuntumalla. Itse tykkään, että topin helmassa on kuminauha, jolloin toppi pysyy paikallaan vaikka kumartelisi vähän enemmänkin. Etuosaan tein pari pientä laskosta, jolloin kaula-aukosta tuli hieman pienempi. 

Onnistumisen iloa (ja rohkeutta) tehdä hieman kalliimmastakin kankaasta omia tekeleitä. Kaikkia edellämainittuja olen käyttänyt jo tosi paljon, joten niitä ei ole laitettu kaapin perukoille.

Käsityöiloa teille muillekin!

Uutta ja tuunattua olohuoneeseen

Haaveissani oli jo pitkään ollut uudistaa olohuonettamme. Vanhoissa sohvissa alkoi jo näkyä elämisen jälkiä ja eniten niissä harmitti niiden "maavara". Siivotessa ei siis imuria saanut mahtumaan sohvan alle villakoirien kimppuun, vaan painavia sohvia piti nostella toisella kädellä ja samalla yrittää imuria heilutella vähän sinnepäin. 

Tässä kuva olohuoneesta jonkun vuoden takaa

No sohvia katseltiin ensiksi vähän maakuntakeskusken lukuisissa huonekaluliikkeissä, mutta päädyttiin kuitenkin vielä tsekkailemaan oman paikkakunnan liikkeen tarjontaa. Nettisivuilta löytyi mieleinen ja tutustumisen arvoinen sohva-nojatuoliyhdistelmä. Heti seuraavana arkipäivänä suunnattiin sohvaa tutkailemaan tarkemmin Topeekan kalusteeseen. Tykästyttiin erääseen toiseen sohvaan ja nojatuoliin ja niinpä alkoi kauppojen hierominen.

Kaikenkukkuraksi kyseinen sohva on oman paikkakunnan huonekalufirman (Shapes) tuotantoa eli lähellä tehtyä, suomalaista/ paikallista käsityötä. Saimme kalusteliikkeestä erinomaista palvelua ja kohta olimmekin kotona mallikangaspalojen kanssa vertaamassa kankaan sävyä jo olemassa olevaan nojatuoliin. Samoin väriliuskan kanssa oli hyvä valita tulevat sohvanjalkojen värit. Kaupanteko oli helppoa ja paikallisuus oli siinä suuri valttikortti. Sitten vain jäätiin odottelemaan kesälomien loppumista ja sohvien valmistumista.

Sohvia odotellessa tuunausintoni vain lisääntyi. Jo aiemmin, pari vuotta sitten mieheni oli heittänyt ilmaan ajatuksen, jospa televisio olisikin seinällä. Tämä idea ei tuolloin ollut mielestäni tarpeellinen/ ajankohtainen eikä sitä toteutettu. Nyt kuitenkin halusin olohuoneeseen avaruutta ja ilmavuutta. Uusi sohva + nojatuoliyhdistelmä tuo jo siroudellaan sitä, mutta kaipailin sitä edelleen lisää. Selailin eri blogeja ja pinterestiä, silmiini osui Helmihytti-blogi ja hänen DIY-ohje lankkupöydästä. Innokkaana Tee se itse -naisena aloin suunnittelemaan penkkiä tv-tason tilalle. 




Aika haasteellista oli löytää ihastelemiani jalkoja: hairpin leg (hiuspinnijalat) ei löytynyt Suomesta, joten Helmihytin blogin vinkistä tilasin ne vähemmän paikallisesta firmasta eli Amazonista, josta ne tulivatkin melko nopealla toimituksella. Itse tason puulevyn päätin tilata paikalliselta huonekaluvalmistajalta Anttiinasta. Näin sain liimapuulevyn haluamallani vahvuudella ja mitoilla sekä valmiiksi jo pikkuisen höylätyillä reunoilla sekä sävytyksellä.

Hiuspinnijalkojen kiinnittäminen oli helppoa, apuna mitta, piikki ja porakone-/ ruuvinväännin. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja tasosta tuli juuri sellainen kuin halusin.

Television kiinnitys seinälle oli oma operaationsa, mutta vaiva oli sen väärtti - nyt olohuoneen puolella ei ole mitään laitteita, vaan johdot vietiin seinän läpi toiseen huoneeseen, jossa laitteet sopivasti piilossa. Toki tämä edellytti uuden kaukosäätimen hankintaa, mutta pölyäkerääviä laitteita ei nyt olohuoneessa ole. 

Tason päälle halusin laittaa niinikään paikallista tuotantoa esille: Valkoisen Puun keraaminen tarjotin palvelee välillä leivos- tai kakkutarjottimena, mutta miksi pitää kaunista tuotetta väliajat kaapissa. Saman sarjan pyöreä versio toimii "kynttilänalustana" olohuoneen pöydällä. 

Tuunausinto vain sen kuin jatkui, kun sohvat olivat saapuneet ja taso valmistunut. Vanha Pentikin antiikin valkoinen ja hieman kellastunut kattokynttelikkö sai luvan valmistautua muutokseen. Puhdistuksen jälkeen spraymaalasin sen kiiltävän mustaksi, samoin kuin pienet ikkunalla roikkuvat kynttiläriipukset. Voiko helpompaa tuunausta ollakkaan?

Vielä pikkuisen kaipailin lisää mustaa pinnijalkojen ja aiemmin entisöimäni pinnatuolin kaveriksi. Niimpä tein mustasta ja paksusta puuvillalangasta kukka-amppelin. Tässä en käyttänyt makrameesolmeilua, vaan ihan yksinkertaisia solmuna. Näitä pystyy taiteilemaan aivan hyvin televisiota katsellessa. 

Tasolla ja amppelissa olevat kukkaruukut ovat puolestaan löytöjä paikalliselta kirppikseltä. Ja koska on ollut niin ihana ja ihmeellisen lämmin syksy, ei Marimekon lumimarjapaneeliverhoja ole vielä ollut tarvetta vaihtaa syksyisempiin sävyihin, vaan vaalea vihreä sopii sisustukseen näin alkusyksylläkin.

Kun kaiken piti olla valmista, niin vuosia palvellut karvalankamatto alkoi näyttää kulahtaneelta. Niinpä hurautin Järviseudulle ja ostin VM-Carpetin tehtaamyymälästä uuden ja ihanan pehmeän Silkkitiematon, sekin siis kotimaista tuotantoa.  

Olohuoneen uudistus/ tuunaus tältä erää on valmis. Monta asiaa löytyi omalta paikkakunnalta, mihin olen enemmäin kuin tyytyväinen. Olohuoneemme on nyt meidän näköisemme. Mitähän sitä seuraavaksi tuunailisi? 

Eija

Mattotestausta eskarissa #VM-Carpet

Odotettu mattolähetys

Viime viikolla saapui odotettu lähetys yhteistyökumppaniltamme - nimittäin matot esiopetustiloihimme.

Uuteen kouluun siirtyessäni tuli vastaan miten ja millaiset matot tiloihin valitsisin. Esioppilaathan työskentelevät ainakin puolet ajastaan lattiatasolla, joten aivan matoton luokkatila olisi kalseahko.

Mattovalinta oli loppujen lopuksi aika helppoa, sillä VM-Carpetin nettisivuilla käydessäni törmäsin pölyämättömiin ja allergiaystävällisiin 58% polypropyleenistä valmistettuihin mattoihin. Oppilaiden joukossa on yleensä allergioita ja ylimääräistä pölyä olisi hyvä välttää. Kaiken lisäksi matot ovat helppohoitoisia ja vesipestäviä. Niihin mitä todennäköisimmin tulee erilaisia vesiväri- tai maaliroiskeita, jotka pystyy puhdistamaan kostealla pyyhkäisyllä. 

Mallistoista valitsin rauhallisen kuvioinnin ja tilojen sävyihin sopivan Aqua-matot.  Hanna Korvelan suunnittelema, Suomessa valmistettu Aqua on puhtaudesta ja raikkaudesta viestivä kudottu, kosteutta kestävä matto.

Siistijätkin ovat käyneet mattoja hypistelemässä ja ihastelemassa. Mielenkiinnolla odotan myös heidän kommenttejaan puhtaanapidon kannalta. 

Ensimmäisen viikon kokemuksen jälkeen olen kyllä erittäin tyytyväinen yhteistyöhön ja mattovalintaan. Matot ovat pysyneet paikoillaan vauhdikkaissakin leikeissä, irtoroskia pystyy lakaisemaan harjaa sekä kuosi- ja sävyvalinta oli aivan nappi. Lämpimästi suositelen näitä muillekin päiväkoti- ja opetustiloihin käyttöön. 

Muotojen opettelua esiopetuksessa

Tällä viikolla töissä olemme harjoitelleet ja opetelleet perusmuotoja uusien esikoululaisten kanssa. Suurimmalle osalle muotojen nimeäminen oli jo ennestään aika helppoa, mutta osalle kolmion, neliön tai nelikulmion nimen muistaminen oli vielä vaikeaa. Opetusmenetelmiini kuuluu toiminnallisuus emmekä useinkaan istu paikoillaan uusia asioita opeteltaessa. Samoin usein kuuluu sanottavan, että pienet tilat ovat esteenä erilaisten toimintatapojen käytön opetuksessa, mutta pienellä vaivannäöllä saadaan liikkumista tunneille.

Lattiamuodot ovat loistavia monessa tilanteessa. Tällä viikolla käytimme niitä värien tunnistamista (tämäkin voi olla joillekin vielä vaikeaa) ja muotojen opettelussa/ nimeämisessä. Lattiamuodot pysyvät hyvin paikoillaan, vaikka niitä olisi asetettu esim. penkeille. Jokainen esioppilas saa samalla yksilöllistä huomiota, kun opettaja ennättää olla vieressä ja seurata vain hänen omaa hyppyvuoroaan laattajonolla. 

Suunnittelen tunteja usein siten, että työskentely tapahtuu pareittain tai pienryhmissä. Näin samalla uusissa oppimistilanteissa sosiaaliset taidot harjaantuvat ja vieläpä, kun työskentelyparit vaihtuvat usein, kaverisuhteet lisääntyvät.

Muotoja harjoiteltiin mm. geolautojen ja kuminauhojen avulla. Tämä on osoittautunut menneiden vuosien kokemuksella myös erittäin suosituksi ns. pienen odotteluhetken puuhaksi. 

Myös muotojen jäljentäminen mallin avulla on hyvää silmän ja käden yhteistyön sekä hahmotuksen kannalta. Käytän joko pahvista leikattuja tai muovisia muotopaloja. Ihana on huomata, miten lapset alkavat keksiä ja hahmottaa mitä kaikkea muotojen avulla voikaan suunnitella ja piirtää.

Vuosia sitten tehdyt laminoidut kartonkimuodot ovat palvelleet hyvin. Niitä voi käyttää monessa tilanteessa esim. suunnituksessa niin sisällä kuin ulkona, sarjoittamisessa, taskunopissa jne. Tällä viikolla niillä harjoiteltiin sarjoittamista. Tätä tulisi tehdä vielä paljon useammin, sillä se auttaa loogisen päättelykyvyn kehittymisessä. Usein käy niin, että sarjaa tehdään mallikortin muotojen lukumäärän mukaisesti. Sarjan jatkamista eteenpäin täytyy joidenkin oppilaiden kanssa aina harjoitella jonkun kerran ennenkuin se avautuu. Toinen mainio väline sarjoittamiseen on napit. 

Taskunoppatehtävä: heitä pehmonoppaa ja etsi hyppien (liikkumistapaa voi vaihdella) heittämäsi muoto. Tässä käytän juuri eri tasoonkin "piilotettuja" muotolaattoja ja voi sitä onnea, kun saa hypätä vaikkapa penkiltä alas. Samalla, kun muodon löytää, tulee siinä nimetä ko. muodon väri ja muodon nimi. Iloiset kasvot ja punaiset posket ovat merkki mieluisesta tehtävästä.

Tämän idean olen joskus tallentanut Facebookin tai Pinterestin jostakin ryhmästä. Eli nopea tehdä toimivia muotoja vaikkapa tekstinkäsittelyohjelmalla ja jos oikein tarkka haluaa olla, voi tehdä ne juuri askartelutikkujen mittasuhteisiin sopiviksi. Tulostetut kuvat kannattaa laminoida. Oppilaat tekevät mallikuvion muotoisia kuvioita joko mallin viereen/ alapuolelle tai päälle (jos mittasuhteet ovat kohdillaan). Tämäkin työpaja saa vilkkaan oppilaan keskittymään ja yrittämään pitkään. Samoin tässä tehtävässä tulevat hyvin esiin mahdolliset hahmotukseen liittyvät ongelmat.

Muotoja ei opetella ja harjoitella vai sisällä. Tässä yhden päivän pienryhmän tuotoksia. Ympyrä täytyi tehdä etsimällä kiviä, neliö keräämällä maasta löytyvillä lehdillä, kolmio oksanpalasilla jne. Näitä tehdessä voi saada ohikulkijoilta katseita tai kyselyitä: "Mitä sieltä löytyy?"  Erittäin mieluinen puuha myös oppilaista.

Tässä postauksessa oli vain murto-osa ideoita, joita muotojutuissa käytän. Harmittavasti unohdin ottaa kuvistunnilla taiteilluista kolmioketuista kuvan - niistä tulee aina söpöjä. Toivottavasti joku lukija saa näistä ideoita/ vanhan idean mieliinpalauttamista omaan työhönsä. Muotojen ja värien jälkeen onkin sitten vuorossa seuraavien matemaattisten käsitteiden harjoittelua/ opettelua. 

Pientä pinnatuolien tuunausta

Pitkään anoppilassa pari joutenollutta pinnatuolia pakattiin autoon ja ne matkasivat kohti uutta kotia. Tuolien pinta oli osin jo pahoin hilseillyt ja ne kaipasivat vähän järeämpääkin hiomista. Käsin en olisikaan urakasta selvinnyt, vaan apunani oli Ryobin pieni ja sievä kone, aivan passeli akkukäyttöinen vempain naisen käteen.

Vaikeinta oli ehkä pinnojen hionta, mutta muutamien latauskertojen avulla, pääsin vanhoista maalipinnoista eroon. Sitten vain odottamaan maalikerroksia. Tänä kesänä minulla on vielä entisestään vahvistunut kirkkaan keltaisen sekä myös yllättäen mustan värimaailman suosio. (Tästä voin kertoa myöhemmin lisää muiden käsitöiden puitteissa). Maalikaupasta käteeni siis jäi kiiltävän kirkas keltainen ja musta maalipurkki.

Työstin tuoleja ulkona ja tähän kesän kuiva, aurinkoinen ja tuolloin lähes hyttysetön sää oli mitä mainoin. Pinnaosiin riitti kaksi maalikerrosta, mutta istuinosat ja selkänojan yläosat sekä jalat maalasin kolmella maalikerroksella. (En siis tehnyt pohjamaalausta). 

Lopputulos näyttää siis tältä: 

Jotenkin ihanaa ajatella, että tuolit saavat jatkaa uutta elämää uudessa kodissa ja kantavat mieheni lapsuusmuistoja mukana. Toinen tuoleista sijoittui (ainakin toistaiseksi olohuoneeseen ja toinen piristää makuuhuonettamme).