Pientä pinnatuolien tuunausta

Pitkään anoppilassa pari joutenollutta pinnatuolia pakattiin autoon ja ne matkasivat kohti uutta kotia. Tuolien pinta oli osin jo pahoin hilseillyt ja ne kaipasivat vähän järeämpääkin hiomista. Käsin en olisikaan urakasta selvinnyt, vaan apunani oli Ryobin pieni ja sievä kone, aivan passeli akkukäyttöinen vempain naisen käteen.

Vaikeinta oli ehkä pinnojen hionta, mutta muutamien latauskertojen avulla, pääsin vanhoista maalipinnoista eroon. Sitten vain odottamaan maalikerroksia. Tänä kesänä minulla on vielä entisestään vahvistunut kirkkaan keltaisen sekä myös yllättäen mustan värimaailman suosio. (Tästä voin kertoa myöhemmin lisää muiden käsitöiden puitteissa). Maalikaupasta käteeni siis jäi kiiltävän kirkas keltainen ja musta maalipurkki.

Työstin tuoleja ulkona ja tähän kesän kuiva, aurinkoinen ja tuolloin lähes hyttysetön sää oli mitä mainoin. Pinnaosiin riitti kaksi maalikerrosta, mutta istuinosat ja selkänojan yläosat sekä jalat maalasin kolmella maalikerroksella. (En siis tehnyt pohjamaalausta). 

Lopputulos näyttää siis tältä: 

Jotenkin ihanaa ajatella, että tuolit saavat jatkaa uutta elämää uudessa kodissa ja kantavat mieheni lapsuusmuistoja mukana. Toinen tuoleista sijoittui (ainakin toistaiseksi olohuoneeseen ja toinen piristää makuuhuonettamme).